Miten me asumme?

Lukijani lienee helpompi seurata blogiani jos käyn läpi tilallani vallitsevat olosuhteet ja puitteet. Jos ainoa lukija on äitini, on tämä päivitys kyllä aikamoista ajanhukkaa.

Kun sanon pientila, tarkoitan sitä, tämän tilan koko on alle puoli hehtaaria. Näin pieni pinta-ala asettaa omat haasteensa tilan pidolle, muttei tee sitä ollenkaan mahdottomaksi. Minun tapauksessani asiaa helpottavat huomattavasti joutomaita omistavat naapurini, joiden kesantoniityille saan tehdä laitumeni ja kerätä heinät talveksi. Ilman naapuriapuakin tilanpito onnistuisi, mutta silloin oltaisiin täysin ostoheinän varassa. Tilanpito helpottuu myös huomattavasti, kun eläimet ovat koko laidunkauden laitumella. 

Rakennusten puitteissa pikku tilani käsittää asuinrakennuksen sekä pienen vajan, jonka yhtydessä on sauna. Asuinrakennus on 1920 -luvulta ja käsittää eteisen, tuvan ja kaksi kamaria ( yht. noin 60 m2) sekä kylmän vintin. Talo on säilynyt hyvin alkuperäiskuntoisena. Mukavuutena on keittiöön tuleva lämmin vesi, mikä kieltämättä helpottaa arkea aika tavalla. Sisävessaa tai kylpytiloja ei ole, lämmitys tapahtuu puuhellan ja kakluunin kanssa. Kuten muissakin tämän ikäkauden taloissa, tässäkin on vanha ja villi puutarha, omena- ja luumupuita, herukka- ja karviaispensaita. Rakenteilla on pieni kasvihuone, josta teen oman päivityksen hiukan keväämmällä.

Eläimiä varten olen rakentanut kaksi 12 m2 tilaa. Toinen tila (ylläoleva kuva) on eristämätön ja siinä asuvat lampaani, eristetyssä tilassa (alla) ovat vuohet ja kanat. Lampola on lautarakenteinen ja sisäseinissä on tuulensuojalevyt estämässä vetoa. Lampolan ikkuna on valitettavasti rikki pässin iskettyä tänne tultuaan ensi töikseen päänsä siitä lävitse. Filmivanerin pala saa toimia paikkaajana kevääseen saakka. Kuttula on valitettavan viimeistelemätön, mutta täyttää tarkoituksensa lämpimänä talvitilana. Seinät on eristetty osin ekovillalla ja osin oljella, sisäpintoina ovat lattian rajassa filmivaneri ja ylempänä koivuvaneri. Sekä lampola että kuttula on rakennettu kierrätys- ja ylijäämäosista, kustannus per rakennus on ollut 100 euron luokkaa. 

Molemmat tilat soveltuvat eläimille hyvin ja niissä on riittävästi tilaa, mutta hoidon ja käytännöllisyyden kannalta ne eivät ole parhaita mahdollisia. Tilaa tarvitaan paljon muuhunkin kuin itse eläimille; niiden ruuat ja heinät sekä "muu kalusto" pitää myös varastoida johonkin. Lisäksi poikimis- ja teurastusaikaan lisätilan tarve on huutava. Tämän vuoksi suunnitteilla on kunnon navetan rakentaminen kevään ja kesän aikana. Tämä on iso investointi, ja kerron projektista tuonnempana lisää, mutta melkolailla välttämätön jotta saan tilanpidon haluamalleni tasolle.

Kuttula sisältä