Olen aiemmissa päivityksissä hiukan sivunnut tilani eläimiä. Tilallani asustaa tällä hetkellä neljä kanaa ja kukko, viisi lammasta (ja lainapässi), kaksi vuohta, kolme kissaa ja koira, sekä uutena kokeiluna kaksi mehiläispesää.
Kaikki alkoi muutamasta kanasta, jotka sain kaksi ja puoli vuotta sitten sedältäni. Kanat olivat kääpiökocheja, pienikokoisia koristekanoja. Kanat olivat rauhallisia ja helppoja käsitellä, erittäin kovia hautomaan sekä hyviä emoja. Muuttaessani pois saivat kanat jäädä vanhaan kotiinsa. Koska olin sittemmin kiinnostunut maatiaiseläimistä ja suomalaisten kantojen säilyttämisestä valitsin uuteen kotiini piikkiöläistä maatiaiskantaa olevia kanoja. Nämä, kuten muutkin maatiaiskannat, ovat terveitä ja hyvin Suomen oloja (=kylmyyttä ja kurjuutta) sietäviä. Omat kanani ovat myös erittäin hyviä munijoita, vaikka maatiaiskana ei tehokkuudessaan tietenkään yllä munintaan jalostetun kanan tasolle. Haudontavietti ei ole yhtä voimakas kuin esimerkiksi koristekanoilla, ja nähtäväksi jää, alkaako joku omistani kevään mittaan hautoa. Kanoja on nyt neljän kanan ja kukon parvi, jota on tarkoitus omista tipuista kasvattaa hiukan suuremmaksi. Omaa tilaa aloittevalle suosittelen ensimmäisiksi kotieläimiksi kanoja. Niistä saa helposti tuoton eli kananmunat, ne ovat helppohoitoisia ja hauskoja seurata, ja mahtuvat verrattain pieneen tilaan.
 |
| Helga |
Kanojen jälkeen seuraava kotieläimeni oli Helga-vuohi. Helga on suomenvuohi, maatiaisrotua sekin. Vuohi ei tilan ja aitaamisen suhteen ole kotieläimistä helpoimpia, mutta luonteeltaan niin raivostuttavan valloittava, etten kaikkien metkujen jälkeenkään voisi ajatella elämää ilman vuohia. Lypsävä vuohi on kokoonsa nähden tuottelias, ja sanonta köyhän miehen lehmästä viittaa juuri tähän; vuohi on ravinnon tarpeeltaan vaatimaton ja muuttaa erittäin tehokkaasti saamansa ravinnon maidoksi. Helga on niin kutsuttu neitsytlypsäjä, eli aloittanut maidon tuotannon vuoden ikäisenä ennen kilin saamista. Maidon tuotanto yleensä kuitenkin lisääntyy kilin myötä, ja aloin suunnitella Helgalle jälkikasvua. Tässä kohti olen hiukan poikennut maatiaisperiaatteesta, ja ostanut ja astuttanut Helgan mohairvuohipukilla. Mohairvuohessa minua kiehtoi villa. Tarkoitukseni oli pitää pukki, mutta ikäväkseni se alkoi kilin synnyttyä käymään liian rajuksi Helgaa kohtaan, ja jouduin luopumaan siitä. Surra ei silti kannata, pukki löysi erittäin hyvin kodin. Vuohia minulla on siis nyt kaksi, Helga ja sen keväinen tytär Inger.
 |
| Inger |
Lampaita oli alkujaan kolme, siskokset Hertta ja Martta sekä isolta lammastilalta huonokasvuikseksi jäänyt pikku-Kerttu. Kerttu tosin kasvoi loppujen lopuksi ihan lampaan kokoiseksi, joskin pienemmäksi kuin Hertta ja Martta, jotka ovat melko isoja uuhia. Kaikki lampaat ovat suomenlaipata, joka on Suomen yleisin maatiaislammasrotu. Viime keväänä saatiin ensimmäiset karitsat lainapässiä käyttäen. Hertta ja Martta saivat kaksoset, ja pikku-Kerttu kolmoset, joista kaksi valitettavasti menehtyi synnytykseen. Kokonaissaldona oli siis viisi karitsaa, kolme pässiä ja kaksi uuhta, joista uuhet jäivät pitoon ja pässit pääsivät pakastimeen. Lampaita on nyt siis viisi, sekä lainassa oleva pässi, jonka on tarkoitus tiinehdyttää Hertta, Martta ja Kerttu. Keväiset Helmi ja Lempi ovat vielä liian pieniä.
 |
| Hertta, Martta, Kerttu ja osa karitsoista kesälaitumella |
 |
| Helmi alkusyksystä ennen kerintää |
Näiden lisäksi ovat vielä hiirensurmat Leimu ja Kipinä sekä pieni Käpy, jonka hiiriura ottaa vasta vauvanaskelia. Tilanpidon kannalta hyödytön mutta muuten suloinen on Vilja-koira, 4,5 kilon rallimalli, sekoitus pieniä, pitkiä ja suurisilmäisiä rotuja.
 |
| Pikku Käpy ja Vilja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti