Possunassukat

Kolme possunassukkaa löysivät tiensä kotiin paikallisesta sikalasta 6. toukokuuta. Possujen tulo venyi odotettua pidemmälle, koska meillä oli pieniä viivytyksiä sikamökin tukkien sahauksessa. Sikojen suunniteltu tulopaino oli 20 kg luokkaa, mutta naskit olivat päässeet lähemmäs 30 kiloisiksi. Mistään aikaisemman päivityksen mukaisista pienistä söpöläisistä ei siis ollut kyse.

Olen kuitenkin viehettynyt sikoihin. Ne ovat puuhakkaita, uteliaita, älykkäitä ja huumorintajuisia eläimiä. Kunnioitan suuresti kaikkia maataloudesta elantonsa saavia, mutta näiden possujen tarmoa katsellessa tulee kieltämättä hiukan surku tuotantosikalan sikoja. Toisaalta täytyy sanoa, että tilallinen, jolta possut haimme, oli hyvin lempeä ja huolehtiva eläimiään kohtaaan, ja uskon hänen toimivan sikojen parhaaksi niillä resursseilla, jotka hänellä on.

Siat syövät lytättyä kaura- ohra -seosta, sekä tietysti, kuten sikojen kuuluu, kaikki talouden ylijäämät. Lisäksi saamme paikallisesta ruokakaupasta poistoon menevät leivät ja pullat. Ruokimme siat kolmesti päivässä. Toistaiseksi sikojen ruokinta ei ole ollut vaativaa, mutta koon kasvaessa myös ruuan tarve kasvaa. Vaikka tällainen "onnellisen" tai "vapaan" sian liha olisi kysyttyä ja siitä voisi itselleen kohtalaista tulonlähettä saada, sikamäärän lisäämistä tulevina vuosina ei ainakaan toistaiseksi ole harkittu juuri ruokinnan vaativuuden takia.

Mitä sika tarvitsee? Sika on hyvin vahva ja hyvin touhukas. Se vaatii jämerän aidan, jämerän kopin, tukevat ruoka- ja vesiastiat sekä lätin, jossa se ottaa mutakylpyjä suojatakseen itseään auringolta ja hyönteisiltä. Siat virikkeellistävät itseään tonkimalla maata ja leikkimällä, no, melkein millä vain. Ne kanniskelevat oksia, pyörittävät kiviä, kiskovat narua, ja tutkivat KAIKEN. Tietysti ne myös syövät, leikkivät toistensa kanssa, syövät, loikoilevat ja syövät. Alkuun siat olivat arkoja, mutta parissa viikossa niistä on tullut todellisia lellikkejä, jotka janoavat huomiota ja rapsutuksia.

Possut ihmeissään uudessa kodissa

Kanat käyvät syömässä possuilta jääviä jyviä.

Aurinkoisena päivänä on kiva köllötellä.

Ai niin, sioilla on tietysti nimet. Ressu, Surku ja Parku.