Lammas keittiössä

Vilja-koira ihastui kovasti uuteen tulokkaaseen

Odottelin karitsoita syntyviksi aikaisintaan viikon päästä, mutta keskiviiikkona 4.5. minua odottivat lampolassa reippaat kolmoset.

Synnytys oli ollut ilmeisen sujuva, sillä aamuruokinnan aikaan kaikki vaikutti vielä normaalilta. Muutamaa tuntia myöhemmin löysin karitsat kuivina ja eloisina. Varmaan normaalia valtaosasta lampureita, mutta itse seurasin viime keväänä jokaisen synnytyksen alusta loppuun. Ison eron asiaan tekee tietenkin se, että viime keväänä kaikki olivat ensikertalaisia, nyt samat uuhet ovat uusintakierroksella.

Ennen synnytystä uuhen ulkosynnyttymet "löystyvät", eli hänänalus turpoaa ja usein utareet täyttyvät. Omieni kohdalla tämä on tapahtunut jo päiviä ennen synnytystä. Vatsan "tipahtaminen" on myös merkki lähestyvästä synnytyksestä, vatsa viistää melkein maata ja nälkäkuopat tulevat näkyviin. Lampaan synnytyksen alkamisen tunnistaa usein levottomasta käytöksestä; lammas kulkee ympäriinsä ja kuopii pahnoja. Tämä on avautusmisvaihe, joka saattaa kestää kauankin. Entinen naapuri raportoi juuri pari päivää kestäneestä kuopimisesta ja petaamisesta. Lammas köyristää selkää ja irvistelee. Tämän jälkeen alkaa ulostyöntövaihe, joka on helposti nähtävissä. Omani olivat tässä vaiheessa vuoroin makuullaan, vuoroin seisaallaan nojaten päätään karsinan reunaan tai vesiastiaan.

Sitten onkin jännittävää nähdä, mitä peräpäästä alkaa työntyä ulos. Joskus tulee vesipää, liman ja veden sekainen pallo, joka kuitenkin usein hajoaa jo emättimessä. Karitsa voi syntyä sikiökalvoissaan tai niistä vapautuneena, ja ensimmäisenä olisi suotavaa nähdä kaksi sorkkaa ja niiden päällä nenä. Karitsan pitäisi muutamalla työnnöllä olla ulkona, ja emon nuolla se kuivaksi. Tärkeää on, että karitsan hengitysteiden (suun ja sierainten) ympärillä olevat limakalvot putsataan, yleensä emo kyllä osaa tämän. Karitsan muulla putsauksella ei ole kiire, jos emo alkaa jo työntä seuraavaa ulos.

Kuhunkin vaiheeseen kuluvaa aikaa on melko mahdotonta sanoa. Jokainen uuhi on yksilöllinen synnyttäjä, samoin jokainen synnytys on uniikki. Hyvä olisi antaa uuhen hoitaa synnytys itse, toisaalta jos apua tarvitaan, voi karitsoiden selviytyminen olla minuuteista kiinni. Suosittelen luettavaksi (paitsi synnytyksen, myös muun lampaan hoidon osalta) Greta Stenbergin Elämä lampaiden kanssa - lampaiden puolesta.

Otsikko lupaa lampaan keittiössä, ja nyt päästään siihen. Yksi kolmosista ei (syystä tai toisesta) kelvannut emolle, ja muutti ensimmäiseksi elinviikokseen keittiöön. Toki toukokuu on jo niin lämmin, että karitsa pärjäisi lampolassakin, mutta omani on niin pieni, että tilojen eristäminen on hankalaa, ja tämä parka tuntui saavan jatkuvasti päihinsä. Ensimmäisen vuorokauden karitsa sai emostaan lypsettyä ternimaitoa (hyvä että on vuohien kautta lypsämispraktiikkaa), jonka jälkeen jatkoimme kutunmaidolla, johon oli sekoitettu piimällä hapatettua kaupan punaista maitoa, sillä kuttu ei lypsänyt tuolloin vielä riittävästi. Vihreän lisääntyessä saatiin karotsan vatsa täytettyä pelkällä kutunmaidolla. Alkuun ruokin karitsaa noin viisi kertaa päivässä (yöruokinnasta luovuttiin kolmen vuorokauden jälkeen) ja ruokintakertoja vähennettiin pikkuhiljaa niin, että saa nyt  2,5 dl aamulla ja illalla. Karitsa on alusta asti ollut eläväinen ja syönyt hyvin.

 Muut synnytkset menivät yhtä sujuvasti kuin ensimmäinen. Toinen iso uuheni Martta synnytti muutamaa päivää myöhemmin isot kaksostytöt. Pikku-Kerttu, jota oli huolehtinut ja murehtinut jo ties kuinka kauan, piti minua jännityksessä 17.6. asti, jolloin se oli työpäiväni aikana synnyttänyt hyvän kokoiset ja virkeät kolmoset.

Kun nyt päivitän tätä tekstiä kesäkuun 19., on pullokaritsa asunut jo hyvän tovin lampolassa, kasvaa hyvin (eli on varsin pulska...) ja pärjää muun lauman kanssa. Kaikki muutkin karitsat voivat hyvin, ja kasvavat reipasta tahtia. Onnellinen loppu siis.

Ihanaa kevättä toivottaa tämäkin pieni poika!